Yönseutu
Ottivat malliksi metsänlaidan ja pihamaistakin puolet poies
Mihin sitä enää suksensa laittaa kun porstuan sinäkin kadonnut
Kyllä sitä suoran nuhteen kestää,
vaan vihjailut ovat erikseen
Mihin sitä illalla päänsä laittaa kun
tyynykin on paikkaa vaihtanut
Eikä siinä muassa tullut muuta
Kuin nahkavöihin uudet reiät
On yönseutu edelleen sitä pahinta aikaa
Lattia kylmennyt aamun tullen ja unen velkakin entisestään
Kasvaa kuin takuumiehiksi kelpaa
Kuutamo, Kaiho ja Katkeruus
Särky ja kolotus kyljet peittää kuin eilisen
heinät on patjoista viety
Nyt vuode on lattian levyinen kera pölyn ja kärpästen raatojen
Eikä siinä muassa tullut muuta
Kuin nahkavöihin uudet reiät
On yönseutu edelleen sitä pahinta aikaa
Naapuritorpan piipusta nousee sankka ja kovin punainen sauhu.
Tarkemmin katsoen selkään yön ovat seinähirret karanneet
Jotain sentään hakijain kelkasta jäi ja unhettui mukaansa ottaa
Väsyneen pään mentävät reiät on myllykivissä kaikkineen
Eikä siinä muassa tullut muuta
Kuin nahkavöihin uudet reiät
On yönseutu edelleen sitä pahinta aikaa
Região Noturna
Pegaram como exemplo a beira da floresta e até metade do quintal
Pra onde eu vou colocar meus esquis agora que você também desapareceu
Claro que dá pra aguentar uma bronca direta,
mas as insinuações são outra história
Pra onde eu vou colocar a cabeça à noite quando
até o travesseiro mudou de lugar
E não veio mais nada além disso
A não ser novos furos nos cintos de couro
A região noturna ainda é o pior momento
O chão esfriou com a chegada da manhã e a dívida do sono só aumentou
Cresce como se fosse um fiador
Luar, Nostalgia e Amargura
A dor e a rigidez cobrem os lados como se fosse ontem
O feno foi tirado dos colchões
Agora a cama é do tamanho do chão, cheia de poeira e restos de moscas
E não veio mais nada além disso
A não ser novos furos nos cintos de couro
A região noturna ainda é o pior momento
Da chaminé da casa vizinha sobe uma fumaça densa e bem vermelha.
Olhando mais de perto, as paredes da noite escaparam
Pelo menos algo ficou do trenó dos caçadores e se esqueceu de levar
Os buracos na cabeça cansada estão nas pedras de moinho, tudo junto
E não veio mais nada além disso
A não ser novos furos nos cintos de couro
A região noturna ainda é o pior momento
Composição: K. Viikate