Avoimen Maan Äärellä
Tuuli puhuu läpi tuvan läpi takin kauluksen
Eteisessä paikka kuvan kehyksissä menneiden
Pyhäastiaston kanssa kristallikin kerran yhteen soi
Nyt vitriini ja takki - niin tyhjiä kuin tyhjät olla voi
Äärellä avoimen maan
harvoin katse kääntyy kaivajaan
Viikon verran kerrallaan pyyhkii pöly lautalattiaa
Tunnissakin monta kohtaa, etsin jaettua lusikkaa
Lapio käy kiveen, sitten toiseen, sitten oksaan paksuun iäiseen,
kunnes Luoja, suo ja kuokka kuulee kaivajansa katkenneen
Äärellä avoimen maan
harvoin katse kääntyy kaivajaan
- Äärellä avoimen maan
À Beira da Terra Aberta
O vento sopra pela sala, pelo colarinho do casaco
Na entrada, um lugar na moldura das memórias passadas
Com o serviço sagrado, até o cristal um dia soou junto
Agora a vitrine e o casaco - tão vazios quanto o vazio pode ser
À beira da terra aberta
raramente o olhar se volta para o minerador
Uma semana de cada vez, a poeira varre o chão de tábuas
Em uma hora, muitos pontos, procuro a colher compartilhada
A pá bate na pedra, depois na outra, depois no galho grosso e eterno,
até que o Criador, a enxada e a pá ouvem seu minerador quebrado
À beira da terra aberta
raramente o olhar se volta para o minerador
- À beira da terra aberta