Marrasvalot
[K. Viikate]
Musta kuu on taivaalle kivunnut
Almanakasta sivuja kohdalta kadonnut
Vielä ei pitänyt kuuran nurmea peittää
Eikä aurinkokellon viikkoja edistää
Aamukasteen aikaan
Jäistä pihaa raivaan
Hetkeksi haihtunut olo on palannut
Heinäisen tuulen vire viimaksi vaihtunut
Aikatauluista hankala selkoa ottaa
Kun ei pakkasaamuja osaa elokuussa odottaa
Aamukasteen aikaan
Kaivon pintaa kairaan
Vaikea on kohtia peiliä tuijottaa
Helpompi työntää neula silmään kuin lankaan pujottaa
Kielen päällä tuntuu maku köyden pajuisen
Vaan tukehtumaan tarvii paksumpaa
Marrasvalot
[K. Viikate]
A lua negra subiu no céu
Sumiu das páginas do calendário
Ainda não era pra cobrir a grama com geada
Nem pra adiantar as semanas do relógio solar
Na hora do orvalho da manhã
Eu limpo o pátio congelado
A sensação que tinha se dissipado voltou
A brisa do vento seco agora mudou
Difícil entender os horários
Quando não se espera manhãs frias em agosto
Na hora do orvalho da manhã
Eu perfuro a superfície do poço
Difícil é encarar o espelho
Mais fácil enfiar a agulha no olho do que passar no fio
Na ponta da língua, o gosto é de corda de salgueiro
Mas pra sufocar, precisa de algo mais grosso