Haaskalinnut saalistaa
On ilta ja myrskyinen on sää
On seitsemän palkkionmetsästäjää
He tietävät missä on lainsuojaton
Josta kymmenentuhatta luvattu on.
Haaskalinnut saalistaa,
Tonni neljä ja kakskytäkahdeksan plus risat kukin saa
He kahluupaikkaa ylittää
Kun muuan toisista jälkeen jää
Hän suistuu selästä raunikon
Ja kuusi miehistä jäljellä on.
Haaskalinnut saalistaa
Tuhat kuussataakuuskytäkuus pilkku kuus likimain heitä odottaa
Vain varjo metsässä häilähtää
Sen kaksi huomaa, muut ei nää
He kääntyvät, oksa rasahtaa
Ja molemmat kuolleina putoaa.
Haaskalinnut saalistaa
Siitä neljälle palkkio kahteen ja puoleen tonniin kohoaa
He ajavat ratsunsa uuvuksiin
Ja aamulla saapuvat kanjoniin
Alas vierii lohkare hirmuinen
Se kaksi miehistä murskaten.
Haaskalinnut saalistaa
Nyt jo viisituhatta vihreäselkäistä mieheen lohkeaa
Nuo kaksi jatkavat taivaltaan
Ja miehet vaanivat toisiaan
Ja vuoripolku on vaarallinen
Miks toinen horjahti pudoten?
Jo viimeinen miehistä vuorella on
Luo saapuu hylätyn nuotion
Nyt viheltää joku vai tuuliko käy?
Hän kääntyy ja paikalla muita ei näy
Mies seisoo lailla kallion
Ja taalat jo meilkein taskussa on
Hän vetää, ampuu ja horjahtaa
Ei löydy palkkion kuittaajaa
Haaskalinnut saalistaa
Sehän kaikille kai ihan tuttua on mikä ahnetta odottaa
Os Abutres Caçam
É noite e o tempo tá tempestuoso
São sete caçadores de recompensas
Eles sabem onde tá o fora da lei
De quem prometeu dez mil.
Os abutres caçam,
Mil quatrocentos e vinte e oito mais os trocados cada um vai ganhar
Eles atravessam o ponto de banho
Quando um deles fica pra trás
Ele cai do cavalo na lama
E seis homens ainda estão de pé.
Os abutres caçam
Mil seiscentos e sessenta e seis vírgula seis quase os esperam
Só uma sombra se mexe na floresta
Dois percebem, os outros não veem
Eles se viram, um galho estala
E os dois caem mortos.
Os abutres caçam
A recompensa sobe pra quatro mil e quinhentos
Eles forçam os cavalos até a exaustão
E de manhã chegam ao cânion
Uma rocha enorme rola
E esmaga dois dos homens.
Os abutres caçam
Agora já são cinco mil homens verdes que se quebram
Aqueles dois continuam sua jornada
E os homens se espreitam
E a trilha na montanha é perigosa
Por que um deles tropeçou e caiu?
Já o último homem tá na montanha
Chega perto de uma fogueira abandonada
Agora alguém assobia ou é o vento que sopra?
Ele se vira e não vê mais ninguém
O homem tá em pé como uma rocha
E as grana já quase tá no bolso
Ele puxa, atira e tropeça
Não aparece ninguém pra pegar a recompensa
Os abutres caçam
Isso é bem conhecido por todos o que a ganância espera.
Composição: Jukka Salo / Jukka Virtanen