Kevyesti keskellä päivää

Leveza no Meio do Dia

Kevyesti keskellä päivää

Devagar, sigo o caminho pra longe do pátio da casa de madeiraHiljalleen suuntaa matka poispäin pihasta puisen talon
Devagar, a alça do velho mochilão aperta meu ombroHiljalleen hiertää hihna vanhan repun olkaan vaon

refrão:refrain:
Mas leve, ainda assim, o passo se ergueVaan kevyeen silti askel nousee
LeveKevyeen
Leveza no meio do diaKevyesti keskellä päivää
Leve, a mente pesa a ideiaKevyeen mieltä aatos painaa
LeveKevyeen
Leveza no meio do diaKevyesti keskellä päivää

Brilha agora uma luz fraca pela janela da casa verdeKajastaa enää himmeä valo vihreän talon ikkunasta
A alça aperta o ombro já marcado da mochilaKiristää hihna repun koverretun hartian päällä

refrãorefrain

Por fim, a casa ficou pra trás e a mochila pesa cada vez maisViimein jäänyt on tupa taa ja reppu olkaa painaa yhä kovempaa
Recusou-se agora a lágrima a vir, não quer se mover nem um pouco,Kieltäytyi nyt itku tulemaan, ei suostu pala liikkumaan,
Pra um lado ou pro outro, desde que eu consiga respirar.Suuntaan taikka toiseen, kunhan edes sais hengen kulkemaan