Koiran tuokio
Läpi hiljaisen kadun, kesken pimeää
Punaisiin silmiin sattuu, päätä täristää
Katse selässä tuntuu, veren makuinen
Ilman emäntää liikkeellä on...
Emännän takia voisin repiä vaikka käteni irti,
Mutta tuskinpa minun tarvitsee itse vaivautua
Askel juoksuksi vaihtuu, rintaa pakottaa
Ei anna pelko myöden, taakse katsoa
Läpi hiljaisen kadun, märkään maahan kaadun
Ihmisen paras ystävä saavuttaa...
Koira ei meinaa millään laskea otettaan kaulani ympäriltä,
Nyt alkaa vaikuttaa siltä, että aika on todella vähissä...
Momento do Cão
Lá pela rua silenciosa, no meio da escuridão
Olhos vermelhos me atingem, a cabeça tá tremendo
Sinto o olhar nas costas, gosto de sangue
Sem a dona, tô por aí...
Por causa da dona, eu arrancaria até meu braço,
Mas duvido que eu precise me preocupar
O passo vira corrida, o peito aperta
O medo não deixa, olhar pra trás
Lá pela rua silenciosa, caio na terra molhada
O melhor amigo do homem alcança...
O cachorro não consegue soltar o pescoço do meu colar,
Agora tá parecendo que o tempo realmente tá acabando...