Odotus
Alle tammen harmaan, luokse vanhan ja viisaan
Tyhjän taivaankannen alta toiveet suuret kannan
Itsekseni istun, yskiskelen yksin
Kohta kolmen tunnin, vaan jospa vielä vartin vuotan
Siiven tyngät, siivet kuitenkin
Mustan mielen pyyhkii, puhkuu pois palkein
Toivo siipinensä, luottamus sulin valkein
Kohta kolmen tunnin, neljäskin jo niiaa
Vuotan vielä vartin, vartin verran viileää iltaa
Ruskoa värittää taivaankansi tyhjyyttään
Kasvoille elottomille
Äkkilähdön lailla, kuin vain varkain
Kertoo riimi rungon, kuoreen kaivettu kirjain
Koko kylmän illan, kohta kolmen tunnin
Vierelläni on hiljaa kivessä nimi, jonka tunnen
Esperança
Todas as sombras cinzentas, junto ao velho e sábio
Sob o céu vazio, carrego grandes esperanças
Sozinho me sento, tossindo só
Já faz quase três horas, mas quem sabe mais um quarto eu espero
As penas curtas, mas ainda assim as asas
Uma mente sombria se dissipa, assoprando com brasas
A esperança com suas asas, a confiança derretida em brancas
Já faz quase três horas, a quarta já se curva
Espero mais um quarto, um quarto de uma noite fresca
O céu se pinta de vermelho com seu vazio
Para rostos sem vida
Como uma partida repentina, como se furtivamente
A rima conta o corpo, a letra gravada na casca
Toda a noite fria, já faz quase três horas
Ao meu lado, em silêncio, na pedra, um nome que conheço