Sirkkelimiehen viitonen
Kuin kuusimetsät sadan vuoden
Tai ikihongat mailta tuonen
Niin väliin kovan puun ja kuore
On kauniit kivet helmitaulun paikoillensa lujaa juuttuneet
Myöden sahaa sekä laitaa
Ja revennyttä peltipaitaa
Teräksellä tietä kairaa
Kevyeen kuin talviaamu viiman läpi varren puhaltaa
Kohtelias engelsmanni sovinnolla paikan luovuttaa
On ajastajat vanha kansa
Tiennyt, tainnut tarinansa
Ei morsiokaan sulhoansa
Kelpuuta, kun kertomukseen uskominen tällä kertaa on
Kultarallin kohdalla on paikka tyhjä sormus pudottaa
O Anel do Circo
Como as florestas de pinheiros há cem anos
Ou as sequoias das terras do além
Assim entre a madeira dura e a casca
Estão as pedras bonitas firmemente presas como em um quadro de pérolas
Com a serra e a borda
E a camisa de metal rasgada
Corta o caminho com aço
Leve como uma manhã de inverno soprando através do cabo
Um inglês educado cede o lugar em harmonia
Os cronometristas são um povo antigo
Sabem, conhecem sua história
Nem a noiva aceita seu noivo
Quando acreditar na história desta vez é um desafio
No ponto do ouro, há um lugar vazio para deixar cair o anel.