Sylvian joululaulu (Sylvias julvisa)
Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan
Joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
Jo pirtteihin pienoisihin.
Mut ylhäällä orressa vielä on vain
Se häkki mi sulkee mun sirkuttajain,
Ja vaiennut vaikerrus on vankilan;
Oi, murheita muistaa ken vois laulajan!
Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo
Sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
Sä siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
On armain ja kallein mull' ain' Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
Ja soi aina lauluista sointuisimman.
Canção de Natal de Sylvian
E assim o Natal chegou novamente ao Norte
O Natal chegou até os corações.
E as árvores brilham intensamente
Já nas pequenas salas.
Mas lá em cima, na gaiola, ainda está apenas
A prisão que fecha meus passarinhos,
E o lamento silenciado é da prisão;
Oh, quem poderia lembrar as tristezas do cantor!
Estrela mais brilhante, agora espalhe sua luz
Sobre minha distante Finlândia!
E quando sua chama se apagar,
Abençoe essa terra de memórias!
Não há outro lugar igual a este que eu possa encontrar,
É o mais querido e precioso, sempre será a Finlândia!
E a canção de gratidão ressoa de Sylvian
E sempre ecoará a mais melodiosa das canções.