Götterdämmerung
Hiljaa lauloi tuuli
Ja kuiskasi lehto
Jälkeen sateen
Huokasi suruaan maa
Tuo tulinen miekka, säkehine säilä kanna
Kuu pistä keskeltä halki, ylle auringon varjosi laske
Taivaan suuri tulihiili, hehkuu viimeistä kertaa
Yöhön mustempaan, päivään paistamattomaan
Kaikki loppuu
Kuten ennenkin
Mikään ei koskaan
Tule muuttumaan
Mitä kerran oli
Ja mitä on nyt
Mitä jäljelle jäi
Tuo tulinen miekka, säkehine säilä kanna
Kuu pistä keskeltä halki, ylle auringon varjosi laske
Taivaan suuri tulihiili, hehkuu viimeistä kertaa
Yöhön mustempaan, päivään paistamattomaan
Elämän pyörä jatkaa kulkuaan
Lakkaamatta, armotta
Vaikka käännät tiimalasia
Hiekka valuu aina samaan suuntaan
Crepúsculo dos Deuses
Silenciosamente o vento cantou
E sussurrou a floresta
Após a chuva
A terra suspirou sua dor
Traz a espada flamejante, a lâmina reluzente
A lua corta ao meio, sobre o sol sua sombra se deita
A grande brasa do céu brilha pela última vez
Na noite mais escura, no dia sem luz
Tudo acaba
Como antes
Nada nunca
Vai mudar
O que um dia foi
E o que é agora
O que sobrou
Traz a espada flamejante, a lâmina reluzente
A lua corta ao meio, sobre o sol sua sombra se deita
A grande brasa do céu brilha pela última vez
Na noite mais escura, no dia sem luz
A roda da vida continua seu curso
Sem parar, implacável
Mesmo que você vire a ampulheta
A areia sempre escorre na mesma direção