395px

Duelo

Yö

Kaksintaistelu

On aina käynyt niin:
Toinen lähtee toinen jää
mutta tuskin kukaan uskoo ettei osais enempää

On aina käynyt niin:
Toinen liikaa yrittää
muistan hetken jolloin alkoi loppuelämämme tää

Hän istui pöytään haastoi mun
kuin alkuun kaksintaistelun, kun sanoi
ettei kukaan voisi häntä rakastaa

Nyt toinen piippuun puhaltaa
ja vielä katsoo kuolevaa
vaan kumpi voittaa sitä kukaan tietää ei saa

Ei voi ennustaa
mitä muistaa jokainen
Kohtalo kun pyyhkii sivut päiväkirjojen

Ne lauseet jotka jää
niin harva ymmärtää
kun oikeutusta etsii teot synkimmätkin nää

Hän istui pöytään haastoi mun...

Vaan ei kuitenkaan
voi vain nousta koneeseen
kun ensin joku nostaa pinnan alle painuneen

Myös saapuu ajallaan
haaskalinnut piiloistaan
kyllä korppikotkat tietää milloin elämä jaetaan.

Hän istui pöytään haastoi mun...

Duelo

Sempre foi assim:
Um vai, o outro fica
mas mal alguém acredita que não poderia fazer mais

Sempre foi assim:
Um tenta demais
lembro do momento em que começou nossa vida a partir daqui

Ele se sentou à mesa, me desafiou
como no começo de um duelo, quando disse
que ninguém poderia amá-lo

Agora um sopra na arma
e ainda observa a morte
mas quem vai ganhar, ninguém sabe

Não dá pra prever
o que cada um lembra
Quando o destino apaga as páginas dos diários

As frases que ficam
tão poucas entendem
quando busca justificativa para esses atos tão sombrios

Ele se sentou à mesa, me desafiou...

Mas não dá pra
simplesmente entrar no avião
quando primeiro alguém levanta o que estava submerso

Os urubus também chegam a tempo
escondidos em seus cantos
sim, os abutres sabem quando a vida é dividida.

Ele se sentou à mesa, me desafiou...

Composição: