Karheaa ja kaunista
Kylmä poskillaan, tuuli hiuksissaan,
hän katsoo mua ja hymyilee,
vaikka viiman tuntee, ja värisee.
Kättään ojentaa, pyytää kattoa,
hän yötä varten ja sanoilleen
painon laittaa ja kuiskailee.
Karheaa ja kaunista,
on täällä taivaltaa.
Kirpeää ja raikasta,
yksinkin on vaeltaa.
Silti aina tarvitsee
kohteen tunteilleen,
muuten kaatuu ja putoaa,
jos muuta haluaa.
Niin hento varreltaan, silmät tulvillaan,
on kuvia ja sanoja,
kun hän kertoo mulle matkoistaan,
pidä lähellä, sanoo silmillään,
ei yö tää jatku aamulla,
kun silloin täytyy jatkaa taas.
Karheaa ja kaunista,
on täällä taivaltaa.
Kirpeää ja raikasta,
yksinkin on vaeltaa.
Silti aina tarvitsee
kohteen tunteilleen,
muuten kaatuu ja putoaa,
jos muuta haluaa.
Toiset meistä luodaan
kulkemaan ja katsomaan,
kun aurinko puiden päälle nousee
ja varjot valaisee.
Karheaa ja kaunista,
on täällä taivaltaa.
Kirpeää ja raikasta,
yksinkin on vaeltaa.
Silti aina tarvitsee
kohteen tunteilleen,
muuten kaatuu ja putoaa,
jos muuta haluaa.
Karheaa ja kaunista,
on täällä taivaltaa.
Kirpeää ja raikasta,
yksinkin on vaeltaa.
Silti aina tarvitsee
kohteen tunteilleen,
muuten kaatuu ja putoaa,
jos muuta haluaa.
Áspero e Belo
Frio nas bochechas, vento nos cabelos,
elas me olham e sorriem,
mesmo sentindo a brisa, e tremendo.
Estende a mão, pede pra olhar,
e para a noite e suas palavras
coloca peso e sussurra.
Áspero e belo,
é aqui que se caminha.
Cortante e fresco,
sozinho dá pra vagar.
Ainda assim sempre precisa
de um alvo para os sentimentos,
senão cai e despenca,
se quiser algo diferente.
Tão delicada em seu corpo, olhos cheios,
há imagens e palavras,
quando ela me conta sobre suas viagens,
segura perto, diz com os olhos,
essa noite não continua pela manhã,
quando então precisa seguir de novo.
Áspero e belo,
é aqui que se caminha.
Cortante e fresco,
sozinho dá pra vagar.
Ainda assim sempre precisa
de um alvo para os sentimentos,
senão cai e despenca,
se quiser algo diferente.
Alguns de nós são feitos
para caminhar e observar,
quando o sol sobe sobre as árvores
e as sombras iluminam.
Áspero e belo,
é aqui que se caminha.
Cortante e fresco,
sozinho dá pra vagar.
Ainda assim sempre precisa
de um alvo para os sentimentos,
senão cai e despenca,
se quiser algo diferente.
Áspero e belo,
é aqui que se caminha.
Cortante e fresco,
sozinho dá pra vagar.
Ainda assim sempre precisa
de um alvo para os sentimentos,
senão cai e despenca,
se quiser algo diferente.