Alla Jalavapuun
puistikon laidalla, jalavan alla
kesisen pivn kohdattiin:
liversi leivo pankin ikkunalla,
syreenit suloiset tuoksuivat niin.
kadulla Corollaa pidin ness,
kun sin, lintuni, pankkiin menit...
kiinnitin tekoparran eteisess.
sireenit soivat, tuoksui syreenit...
vaan nyt tuo kaikki on kaukaista aivan:
emme en kaappaajina astu laivaan,
en en konepistoolitulella reittisi raivaa
aamussa suven taivaan.
kerran vaan kohdataan:
alla hirsipuun.
niin oli hanget ja jrkesi jss,
paljastit kuprumme suunnitellun!
joku laverteli Suomen pss!
ainakin siit kerrasta, kun
puistikon laidalla, jalavan alla
kesisen pivn kohdattiin:
liversi leivopankin ikkunalla,
syreenit suloiset tuoksuivat niin.
Sob a Árvore de Freixo
na beira do parque, sob a árvore de freixo
nos encontramos num dia de verão:
o passarinho cantava na janela da padaria,
os lilases cheiravam tão bem.
na rua eu segurava a Corolla,
quando você, meu passarinho, entrou no banco...
coloquei a barba postiça na entrada.
os sirenes tocavam, o cheiro dos lilases...
mas agora tudo isso parece tão distante:
não vamos mais embarcar como sequestradores,
não vamos abrir seu caminho com metralhadora
na manhã do céu de verão.
um dia só vamos nos encontrar:
sob a árvore de tronco grosso.
assim eram as neves e o gelo derretido,
você revelou nosso plano!
alguém sussurrou sobre a cabeça da Finlândia!
pelo menos daquela vez, quando
na beira do parque, sob a árvore de freixo
nos encontramos num dia de verão:
o passarinho cantava na janela da padaria,
os lilases cheiravam tão bem.