Minä en parantunut
Herätkää, oi mestari;
Tämä väkijoukko,
Nämä ihmiset,
Perin eriskummalliset...
Niin kai käy ajoittain,
He ilmestyvät jostain,
Lehahtivat noin vain
Sisään...
Enkä siis teitä,
Enkä sen koommin isää
Ehtinyt apuun pyytää.
Takaovi ei kai
Sitten ollutkaan lukittu.
Anteeksi, oi mestari:
Ei teidän tarvitse
Syyllistä maan alta kaivaa
(dementiako minua vaivaa?)
Mutta onhan toki toisaalta
Se, oi mestari,
Groteskisti vienoa
Ja perin hassua, kun
Kansakuntamme suurmiehet
Kuolaten konttaavat ja
Kiitetty kirjailija antaa tassua.
Ja pyynnöstä jätteet syö.
Yö:
Mutta ehkä onkin niin, että
Pysyäksemme muonissa
On veri vaihdettava, siispä
Liisteri suonissa
Virratkoon!
Herätkää, oi mestari;
Alkoi mahassa velloa
Kun minä pakana
Katsoin kelloa, ja
Pian kai taas lakana
Tuo puhdas valkoinen (2x)
Verestä on ryvettyvä...
Anteeksi, oi mestari;
Minussa on kai
Syyhypunkki...
Mutta niin on hyvä.
Eu Não Me Curei
Acordem, ó mestre;
Essa multidão,
Essas pessoas,
Tão estranhas...
Assim acontece às vezes,
Eles aparecem do nada,
Entram assim de repente
Dentro...
E eu não consegui,
Nem mesmo o pai
Pedir ajuda a vocês.
A porta dos fundos não estava
Então trancada.
Desculpe, ó mestre:
Não é preciso
Cavar a culpa debaixo da terra
(será que a demência me atormenta?)
Mas é claro que, por outro lado,
Isso, ó mestre,
É grotescamente sutil
E bem engraçado, quando
Nossos grandes homens
Gatinham babando e
O escritor aclamado dá a pata.
E a pedido, come o lixo.
Noite:
Mas talvez seja assim que
Para nos mantermos alimentados
O sangue precisa ser trocado, então
Que a cola nas veias
Flua!
Acordem, ó mestre;
Começou a agitar no estômago
Quando eu, pagão,
Olhei o relógio, e
Logo, de novo, o lençol
Aquele branco puro (2x)
Vai se sujar de sangue...
Desculpe, ó mestre;
Acho que tenho
Um ácaro da sarna...
Mas assim está bom.