Intiaanit ymmärtävät
Kuka pelkää yksinäistä, sekopäistä inkkaria,
Joka yön selkään nousee horjuvin askelin?
Leikkimökkiin eksynyttä, tylsynyttä linkkaria
Betoniin tökkii...
Pelkäätkö kun käännyt selin?
Hahmo nousee ojasta.
Kiehuu pojan sappi, ja
Se joka toista vaanii...
Äiti toivoi pojasta
Poliisia tai pappia
Mutta tuli intiaani:
Jo yläasteaikoinaan
Koulut karkas käsistä...
Ei tullut sitten työtä.
Metsikköön muutettuaan
Kalpeus lähti pläsistä
Jo heti vuoden myötä.
Ruman sanan isä sanoo,
Äiti pyytää, äiti anoo,
Järjestyksen rippeetkin kun häviävät...
Äiti miettii: "Ymmärränkö?
Kai en..."
Kirous nousee isän suusta:
"Ei se poika piittaa muusta,
Toivon mukaan intiaanit ymmärtävät,
Ja että intiaanit ymmärtävät
Kaiken.
Kaiken.
Kaiken."
"Vaikka käveltäisiin päin,
Emme saattais tunnistaa,
Jos se tulis vastaan.
Selity ei järjelläin,
Ettei saata irrottaa
Siitä preeriastaan!"
Niin on kaksi muulia
Tuolla sisar Saaralla:
Isä ja sen poika.
Isä etsii kuulia
Ja perintöasetta...
Ei sitä estää voikaan.
"Missä on sun hevosesi,
Missä maasi, ylpeytesi?
Sukulaisetkin sinua häpeävät.
Saatanko nyt nähdä niitä?
Kai en...
Haavoissamme kääntää veistä,
Ei se poika piittaa meistä.
Toivon mukaan intiaanit ymmärtävät.
Ja että intiaanit ymmärtävät kaiken!"
Ruman sanan isä sanoo,
Äiti pyytää, äiti anoo,
Järjestyksen rippeetkin kun häviävät...
Kirous nousee isän suusta:
"Ei se poika piittaa muusta,
Toivon mukaan intiaanit ymmärtävät,
Ja että intiaanit ymmärtävät
Kaiken.
Kaiken.
Kaiken."
Os índios entendem
Quem tem medo do índio solitário e maluco,
Que toda noite monta com passos trôpegos?
Do garoto perdido no parquinho, entediado,
Bate no concreto...
Você tem medo quando vira as costas?
A figura surge do buraco.
A raiva do garoto ferve, e
Aquele que espiona o outro...
Mãe esperava um filho
Policial ou pastor
Mas veio um índio:
Já na época da escola
As aulas escaparam das mãos...
Não arrumou trabalho depois.
Mudando-se para o mato
A palidez saiu do rosto
Logo no primeiro ano.
O pai diz uma palavra feia,
A mãe pede, a mãe implora,
Até os restos da ordem desaparecem...
A mãe pensa: "Eu entendo?
Acho que não..."
A maldição sai da boca do pai:
"Esse garoto não se importa com nada,
Espero que os índios entendam,
E que os índios entendam
Tudo.
Tudo.
Tudo."
"Mesmo que andássemos de frente,
Não conseguiríamos reconhecer,
Se ele aparecesse.
A explicação não faz sentido,
Para não se soltar
Da sua pradaria!"
Assim, há dois mulas
Ali com a irmã Sara:
O pai e seu filho.
O pai procura balas
E a arma da herança...
Não dá pra impedir isso.
"Onde está seu cavalo,
Onde sua terra, seu orgulho?
Até os parentes têm vergonha de você.
Podemos ver isso agora?
Acho que não...
Nas nossas feridas, a faca gira,
Esse garoto não se importa conosco.
Espero que os índios entendam.
E que os índios entendam tudo!"
O pai diz uma palavra feia,
A mãe pede, a mãe implora,
Até os restos da ordem desaparecem...
A maldição sai da boca do pai:
"Esse garoto não se importa com nada,
Espero que os índios entendam,
E que os índios entendam
Tudo.
Tudo.
Tudo."