Nyrkkeilijä
Silloin tällöin tiskiin iskee vanha tuttu tunne
Että mitä helvettiä mä täällä teen?
Vahvana se jäyti nyrkkeilijää silloin, kun ne
Katsoi hämmästellen keskeyttäneeseen
Tyhjyyteen se tuijottaa ja poskipäätä pyyhkii
Otsan ammottava haava kääreen saa
Tiimi vaiti on, kun valmentaja hiljaa nyyhkii
Taisi olla aika vaihtaa maisemaa
Kotikaupungin katujen hiljaisuus kuin hauta
Ropisee kuin iskut julma sadesää
Nolattua suuruutta ei siellä kukaan auta
Niinpä nyrkkeilijä tyhjän päälle jää
Liika viina kovetettua kuorta lisää jääsi
Hanttihommat tyhjää täytä ei, ja kun
Astui kehästä, niin kehää kiertämään taas pääsi
Elämä loi loputtoman ottelun
Sitä vaikeaa on käsittääkään, kun
refrain:
Nyt vaikka on kesäkin kuumimmillaan
On niin kylmää ja yksinäistä
Että voi viluissaan vaeltaa vaan
Edes lapaset ei lämmitä
Sitä, joka
Olla taisi
Eksynyt, väsynyt ja sekaisin
Joku toinen näki jotain urheilijain unta
Kilpalahjamökissään se hyvin söi
Hän sai poliiseja portilleen ja tupaan lunta
Suuri nyrkki hänet baarin tiskiin löi
Jos vain juoksi läpi tutun pururadan lenkin
Löysi silloin tällöin sateenkaaren pään
Löysi päivän lohdullisen ja aurinkoisenkin
Vaikka lähinnä jäi yötä elämään
Kantapöydässään kun piti yllä tietovisaa
Moni totesi: "Tuotakaan tiedä en"
Vaan kun itse kääntyi, katsoi elämäänsä risaa
Kysyi kaikkein vaikeimman kysymyksen
Ja myönsi: enää mistään mitään tiedä en
refrain
Vaikka on kesäkin kuumimmillaan
On niin kylmää ja yksinäistä
Että voi viluissaan vaeltaa vaan
Edes lapaset ei lämmitä
Sitä, joka
Olla taisi
Eksynyt, väsynyt ja sekaisin (2x)
Yhtäkkiä se sama tunne silloin palaa
Kysyy: mitä helvettiä mä täällä teen?
Kun ei löydä omaa ihmistä, ei omaa alaa
Tuskin paikkaa, mihin laittaa makuulleen
Ryyppykaveri suo kulkukoiralle suojan
Nyrkkeilijä varastaa sen pistoolin
Silloin valtaa hänet viimein, kiitos taivaan Luojan
Usko siitä, että pian on paremmin
Se tahtoi uskoa, kun usein olikin niin
Eksynyt, väsynyt ja sekaisin (2x)
Olivat ne sata tai vain neljäkymmentä vuotta -
Jokainen on onnellinen vahinko
Pidempäänkin jatkaa toki voi, vaan miksi suotta
Jos on hanskat naulaan nostettuina jo?
Vaan jospa vihdoin sai aikaan
Tuo nyrkkeilijä vaitonainen
Sen suurimman nyrkin kanssa
Sen sovinnon?
Jos olikin ottelunsa
Juuri sen mittainen?
Me tiedämme: se oli elämää
Ja siinä aivan kaikki on
Siinä kaikki on
Boxeador
De vez em quando, uma velha sensação bate na porta
Que diabos eu tô fazendo aqui?
Era forte, corroía o boxeador, quando eles
O olhavam perplexos, interrompido
Ele fita o vazio e limpa a bochecha
A ferida na testa recebe um curativo
A equipe fica em silêncio, enquanto o treinador chora baixinho
Parece que era hora de mudar de ares
O silêncio das ruas da cidade natal é como um túmulo
Rangendo como pancadas na cruel chuva
Ninguém ajuda a grandeza humilhada
Assim, o boxeador fica à mercê do vazio
O excesso de bebida endurece a casca que te resta
Trabalhos pesados não preenchem o vazio, e quando
Ele saiu do ringue, pôde voltar a circular
A vida criou uma luta sem fim
É difícil até de entender, quando
refrão:
Agora, mesmo que seja o auge do verão
Está tão frio e solitário
Que só dá pra vagar tremendo
Nem as luvas aquecem
Aquele que
Poderia ser
Perdido, cansado e confuso
Alguém viu um sonho de atleta
Na cabana de competição, comeu bem
Ele teve policiais na porta e neve na sala
Um grande punho o acertou no balcão do bar
Se apenas corresse pelo caminho familiar
Às vezes encontrava o fim do arco-íris
Encontrava um dia confortante e ensolarado
Embora, na maior parte, vivesse à noite
Na mesa do bar, quando fazia um quiz
Muitos diziam: "Isso eu não sei"
Mas quando ele mesmo se virou, olhou sua vida em frangalhos
Fez a pergunta mais difícil de todas
E admitiu: não sei mais nada sobre nada
refrão
Mesmo que seja o auge do verão
Está tão frio e solitário
Que só dá pra vagar tremendo
Nem as luvas aquecem
Aquele que
Poderia ser
Perdido, cansado e confuso (2x)
De repente, a mesma sensação volta
Pergunta: que diabos eu tô fazendo aqui?
Quando não encontra sua própria pessoa, nem seu próprio lugar
Mal consegue achar um canto pra deitar
Um amigo de bebida dá abrigo ao vira-lata
O boxeador rouba a pistola
Então, finalmente, ele é tomado, graças a Deus
Acredita que em breve tudo vai melhorar
Ele queria acreditar, pois muitas vezes foi assim
Perdido, cansado e confuso (2x)
Se foram cem ou apenas quarenta anos -
Cada um é um acidente feliz
Pode continuar por mais tempo, mas por que em vão
Se já estão as luvas penduradas?
Mas e se finalmente conseguir
Aquele boxeador silencioso
Com o maior punho
Aquela reconciliação?
Se era mesmo sua luta
Justamente do tamanho certo?
Sabemos: foi a vida
E nisso está tudo
Nisso está tudo.