Tämä päivä oli huono päivä
"Joulua taloon! Ja viimeistä sellaista
näin yhtiönkin puolesta" toivotti talonmies, ja
kantoi meidät kinokseen, virneeseen levis suu sen
kun vei isoveljen glögilasin ja lupasi: "Te voitte suksia kuuseen."
Niin alkoi aattoilta. Me jäätiin hankeen vielä
seuraamaan uuden asukkaan liikkeitä siellä:
Odotettiin, suuntaisiko se saunaa päin,
lohtuna vain se, että hygienian suhteen oli ollut vähän niin ja näin...
Lasin takana laulettiin: "Tiedäpä, äijä,
hän joka tänään konjakkia ostaa
huomenna hapanta maitoa ryyppää
ja päälle rapakosta."
Ja Herra Jumala on jossain taivaassa, katsoo äitiä, lasta, isää,
hän tietää että olet saanut paljon sietää, ja katso: saat sietää lisää.
Ja herrajumala, millainen maailma: lyhyeen loppuu sen lempi...
niin, tämä päivä oli huono päivä mutta huominen on parempi.
Ihana Riitta, metrin mitta:
mainen enkelimme - me emme muista piittaa -
hän suojan meille soi, sisarensakin toi,
joka huutojuoman viimeiset pisarat jo pihamaalla joi...
...niin veli meni keittiöön. Mä perässä menin
kun siinä lääkekaapin päällä leijui Lenin,
puhui: "Pojat, tuosta purkki punaisia,
sitten toinen sinisiä...ja ihminen on vinyyliä..."
Hurjistunut Riitta huusi ja itki:
"Noi on menneet syömään mun e-pilleritkin!",
kun herätteli meitä pöydän alla,
löi vessaharjalla...
Ja herrajumala, millainen metakka! Niinkuin naisesta lähteä voi vaan...
Ja mekin kaksin kurkuin käytiin huutamaan, kasvoillamme sinerrys taivaan...
Ja herrajumala, millainen maailma: lyhyeen loppuu sen lempi...
niin, tämä päivä oli huono päivä mutta huominen on parempi.
Ja vuosia myöhemmin
kalvas kaksikko lattialla motellin tihrustelee,
kun sama keiju katossa leijailee.
Kyselevät: "Mikä päivä nyt on?
Tiedätkö sen?"
Kuiskaten laulaa keiju:
"Tämän elämän viimeinen."
Voi herrajumala, kuinka se laulaakaan: kuin enkelit taivaan vaan.
Lohtua kuoroittain ja me mykkinä vain silmäkulmia kuivaillaan,
Ja herrajumala, millainen maailma: lyhyeen loppuu sen lempi...
niin, tämä päivä oli huono päivä mutta huominen on parempi.
Este Dia Foi Um Dia Ruim
"Natal na casa! E a última vez assim
disse o porteiro, e
nos levou para a neve, um sorriso se espalhou
quando levou o copo de glögi do irmão mais velho e prometeu: "Vocês podem esquiar até a árvore."
Assim começou a véspera de Natal. Ficamos na neve ainda
observando os movimentos do novo morador lá:
Esperávamos que ele se dirigisse para a sauna,
como consolo, só o fato de que em relação à higiene estava meio assim...
Atrás do vidro cantavam: "Saiba, cara,
quem compra conhaque hoje
amanhã vai beber leite azedo
e por cima, da lama."
E Senhor Deus está em algum lugar no céu, olhando a mãe, a criança, o pai,
ele sabe que você teve que aguentar muito, e veja: você vai ter que aguentar mais.
E senhor Deus, que mundo: o amor acaba rápido...
sim, este dia foi um dia ruim, mas amanhã será melhor.
Linda Riitta, um metro de altura:
nosso anjo terreno - não nos importamos -
ele nos deu abrigo, trouxe sua irmã,
que já bebeu as últimas gotas da bebida no quintal...
...então o irmão foi para a cozinha. Eu fui atrás
quando lá em cima do armário flutuava Lenin,
falava: "Garotos, aquele pote vermelho,
depois o azul... e o ser humano é vinil..."
A Riitta assustada gritou e chorou:
"Eles comeram até meus anticoncepcionais!",
quando nos acordou debaixo da mesa,
bateu com a escova de vaso...
E senhor Deus, que barulho! Como uma mulher pode sair assim...
E nós dois também gritamos, com o céu azul em nossos rostos...
E senhor Deus, que mundo: o amor acaba rápido...
sim, este dia foi um dia ruim, mas amanhã será melhor.
E anos depois
um par pálido no chão do motel observa,
quando a mesma fada flutua no teto.
Perguntam: "Que dia é hoje?
Você sabe?"
Sussurrando, a fada canta:
"O último deste vida."
Oh senhor Deus, como ela canta: como anjos no céu.
Consolo em coro e nós apenas secamos os olhos,
E senhor Deus, que mundo: o amor acaba rápido...
sim, este dia foi um dia ruim, mas amanhã será melhor.