Routa

Rota

Routa

Outono como eternidade;Syksy kuin ikuisuus;
folhas que nunca acabamruskaa joka ei lopu koskaan
Esperei a chegada do inverno,Iäisyyden odotin talven tuloa,
uma coroa brancaseppeleen valkean
caindo sobre a terramaahan laskevan

Finalmente a chuva congelada cobriu o chãoLopulta jäätynyt sade peitti maan
e a neve me sepultouja lumi hautasi minut alleen
Agora a lua desenha minha sombra na neve,Nyt kuu piirtää varjoni hankeen,
desvelando as cicatrizes do frio,paljastaen arvet pakkasen,
velhas feridas rasgadas pelo geloroudan repimät vanhat haavat

Criança da terra dos mil lagos congeladosLapsi tuhansien jäätyneiden järvien maan
aguarda a chegadasaapuvaksi odottaa
de sua última manhãviimeistä aamuaan

Embora o sol já tenha nascidoVaikka aurinko jo nousi
e a terra se banhe na luz,ja valossa kylpee maa,
o gelo dentro de mim não se quebrajää minussa ei murru
pois dentro de mim só há escuridão e friosillä sisälläni on vain pimeää ja kylmää

Frio...Kylmää…