Kuulen Parran Kasvun

Ouvindo o Crescimento da Barba

Kuulen Parran Kasvun

Fui jogado pra fora do ninho,Olin pesästään tipautettu,
como um galo novopaksu käenpoikale
pensando no que eu ia ser,mietin mitä tulis musta,
um baita homem sem vergonhajulmettu miehenroikale

Onde mais que na estradaMissä muualla kuin tiellä
como carona de caminhãorekka-repsikkana
onde a mãe não reclamamissä äiti ei kiellä
se soltar uma palavra feiajos lipsahtaa ruma sana

Lá eles engolem os durosSiellä nielee kovikset
suor e gordura,hikeä ja rasvaa,
esse povo forte,niillä hauikset,
e a barba vai crescendosekä parta kasvaa

Só depois de um ano,Sieltä vasta vuoden päästä,
ligaria pra casa,kotiin soittaisin,
contaria sobre o tempo,kertoisin säästä,
desde seis mil milhas atrástakaa kuudentuhannen mailin

Então parti na jornadaSitten lähdin matkaan
a estrada me levou por terras, montanhas e marestie vei minut läpi maiden, vuorten ja meren
e só o sangue inquietoja vain levottoman veren
zunindo nos meus ouvidoskohinan korvissani
me acompanhava na viagemmukana kuljetin matkallani

E o crescimento barulhento da barbaJa parran kohisevan kasvun
pude ouvir anos depois,kuulla sain viime vuosien päästä,
fui um caminhoneiro de verdade, grande, peludo e destemidoolin kunnon rekkamies, suuri, karvainen ja peloton
sem casa, só estrada, com o olhar vazio na pistaei kotia, tietä, vain tiessä katse eloton

E se um urso feroz aparecer?Entäs sitten jos kova karju lie?
nenhum asfalto teme o rugidoei karjua pelkää asfalttitie
não alivia a solidão do caminho,ei helpota yksinäisen taipaletta,
que o carro não entende a conversaettä auto ei ymmärrä puhetta

Então voltei pra casa e abri um posto,Siispä palasin kotin ja perustin huoltiksen,
minha companhia melhorou muito,seurani kohentui monin verroin,
quando contava pros molequeskun pojanklopeille kerroin
histórias malucas,hurjia tarinoita,
e não ouvia as reclamações das mãesenkä kuunnellut äitien marinoita
cujo filhos saíram pra estrada,joiden pojat lähti tielle,
quando acreditaram nas históriaskun uskoi tarinoita
nas quais logo eu também acreditariajoihin uskon pian jo itsekkin

E sempre que um caminhão passaJa aina kun rekka ohi
na minha parada,asemani pyyhkäisee,
meu velho coração pula na gargantavanha sydän hyppää kurkkuun
e ali ele soluçaja siellä se nyyhkäisee

tôôô....töötttööt....