Hurmeisten Hankien Vaeltaja

O Viajante das Neves

Hurmeisten Hankien Vaeltaja

O dia se perde no frio do invernoPäivä hukkuu talven kuuraan
Um solitário viajante suspiraYksinäinen vaeltaja huokaa
A jornada nunca parece ter fimmatka ei kai pääty koskaan
Chegará em casa algum dia?kotiin liekkö saapuu milloinkaan

Um lago congelado flui ao seu ladoJäinen lampi ohitseen valuu
A floresta cinza ao redor sussurraharmaa metsä ympärillä kuiskii
Uma mão fria abraça o cabo da espadaMiekan kahvaa kylmä käsi halaa
Alguém entre eles talvez ainda não tenha morridoJoku heistä ei ehkä vielä kuollutkaan

O campo ensanguentado atrás de siHurmeinen niitty takanaan
Os gritos silenciaram no fluxo do sanguehuudot vaienneet veren virtaan
Esqueceu-se dos amigos e de todas as mentirasunohdettu on ystävät ja kaikki ne valheet
Que um dia pôde ouvirjoita kerran kuunnella sai
A orgulho caído na sombra da cruzRistin varjoon langennut ylpeys
Fervia em sua panelakattilassaan ylitse kiehui
O povo agarrou suas armasAseisiin tarttui se kansa
Que vagava na tristeza e se banhava em mentirasjoka murheissa vaelsi ja valheissa kylpi

Sozinho, ele respiraAinoana hän hengittää
Como um vencedor, retorna para casa em seu próprio sanguevoittajana verissänsä kotiin palaa
Sobre os campos brancos e os gelosylitse valkeiden niittyjen ja jäiden
Na terra dos lagos que deve gratidãoJärvimaan joka on kiitoksen velkaa
Mas escava na neve o que tem a dizerMutta sanomansa lumeen kaivaa
O frio inverno, o pior de seus inimigoskylmä talvi pahin vastustajistaan
Com os olhos voltados para uma nova manhãsilmät katsoen uuteen aamuun
Ele desliza silenciosamente para os salões dos deuseshän lipuu saleihin jumalten hiljaa

A noite de inverno é gélidaHyinen on talviyö
E ninguém pode sabereikä kukaan tietää saa
Que a flor floresce novamenteettä kukka kukkii taas
Na pátria há muito esquecidaKauan unohdetun isänmaan