Ikuisesti, Kalpeina Kuoleman Muistoina

Eternamente, Pálidos como Lembranças da Morte

Ikuisesti, Kalpeina Kuoleman Muistoina

Na caminhada da noite através das florestas sombrias, o vento traz o frio e a tempestade do inverno sobre nósYön vaelluksella läpi hämärämetsäin tuuli kylmyyden ja talven myrskyää yli meidän
que vieram montados para esmagar a vida na alegria e na luz.jotka ratsastaen tulivat murskaamaan elämän ilossa ja valossa.
Eles, que são imortais.He, jotka ovat kuolemattomia.
Concedidos à vida eterna como nós, uma tempestade sombria de Suas chamas.Ikuiseen elämään suotuja kuten mekin, yksi synkkä myrsky Hänen liekistään.
Nós somos as almas de Sua maldade, a foice negra ceifando a vida na alegria e na luz.Me olemme Hänen pahuutensa sieluja, musta viikate niittäen elämän ilossa ja valossa.
Como o frio e o inverno sobre a Finlândia, chegamos do passado,Kuin kylmyys ja talvi yli Suomen, me saavuimme pois menneestä,
num tempo que ansiamos, pois dele brota a morte eterna, a névoa da glória de milênios.ajasta jonne meidän on kaipuu sillä sieltä sikiää ikuinen kuolema, tuhansien vuosien kunnian auer.
Nosso reino...Meidän valtakuntamme...
Voltaremos a reinar com o poder supremo e grandioso, como Seus filhos, como reis.Me palaamme hallitsemaan korkeimmalla ja suurimmalla mahdilla, Hänen poikinaan, kuninkaina.
Nos tronos do Norte.Pohjolan istuimilla.
Vocês, condenados à morte entre os quais uma vez caminhamos.Te, kuolemaan kahlitut joiden joukossa kerran kuljimme.
Seu sangue vai fluir!Teidän verenne on virtaava!
Para as terras desonradas pela sua fraca linhagem, o fogo se ergue, Sua chama ardendo em negro.Heikon rotunne häpäisemille maille nousee tuli, Hänen liekkinsä mustana roihuten.
As chamas consomem seu lar, das aldeias da vida a vilas de cinzas...Liekit nielevät kotinne, elämänkylistä tuhkakyliä...
Nós cavalgamos sobre Sua Morte.Me ratsastamme yli Kuolemananne.
Como monumentos do Dia do Juízo, seus corpos, ossos carbonizados,Tuomiopäivän monumentteina ruumiinne, luina tuhkan mustaamina,
são memórias de honra por milênios, lamentando sob o peso das lanças no frio, nos ventos do inverno.ovat kunnian muistoja vuosituhansia kylmässä, talven tuulissa valittaen keihäiden painona.
Olhamos para o que foi ao passarmos, sobre os campos de pântano, os caminhos que Sua Morte enfeita,Me katsomme oli mennessämme, yli korpitantereiden ratsastuksen, polkuja joita Kuolemanne koristaa,
caminhos que agora apenas a tristeza percorre na alegria de nossas memórias.polkuja joita nyt vain suru kulkee muistojemme ilossa.
Nos seus lados, os ossos abandonados pela vida estão reunidos.Niiden varsille elämänhyljänneet luunne ovat kerätyt.
Eternamente, pálidos como lembranças da morte.Ikuisesti, kalpeina kuoleman muistoina.