Kun Synkkä Ikuisuus Avautuu

Uma Eternidade Sombria se Abre

Kun Synkkä Ikuisuus Avautuu

A floresta noturna se perde, cobertaÖinen metsä hukkuu peittyen
silenciosamente pela neve pálida,hiirenhiljaa lumeen kalpeaan,
um manto de inverno, um luto branco.talvihuntuun surunvalkeaan.
A noite é sombria sobre todos.Yö on synkkä yllä kaikkien.

E cada dia fica sob a EscuridãoJa päivä jokainen jää alle Pimeyden
tão certo quanto o dia de ontem.yhtä varmasti kuin päivä eilinen.
No meu caixão, não sinto falta de rostos,Haudassani en kaipaa kasvoja,
dependências, as dores de viver.riippuvuutta, elämisen vaivoja.

Vindo da terra, mas não voltarei a ser terra.Maasta tullut mutta maaksi tule en.
Como a lua que à noite viaja sozinha,Kuten kuukin öisin yksin reitillään,
hundidos rastros, a manhã atrás de si,sadat jäljet, aamu jäljillään,
mas ainda assim desaparecendo até a noite.huomeniltaan silti häviten.

Enforquei no braço do tempo,Hirtin ajan käsivarteen,
na beira da corrente do tempo,ajan virran törmän parteen,
a angústia humana, a humanidade,ihmistuskan, ihmisyyden,
toda essa insignificância...kaiken sen mitättömyyden..
Quando olhas para a lua com seus olhos,Kun katsot kuuta silminesi,
sabe que estou olhando de volta,tiedä että katson takaisin,
penetrando em seu coração,tunkeutuen sydämeesi,
trazendo o terror com lágrimas.tuoden kauhun kyynelin.