Talventuoja

Ventania de Inverno

Talventuoja

Cristo pertence à história,Kristus kuuluu historiaan,
enão ao presente, -lugar,ei nykyaikaan, -paikkaan,
este canto do Norte,tänne Pohjolaan,
no túmulo dos cristãos,kristittyjen hautaan,
cruel, atemporal.julmaan, ajattomaan.

Sentei à beira da praiaIstuin rannan tuntumassa
mergulhando no azul da noite,yön sineen hukkuen,
ao brilho pálido da morte,kalmankalpeassa loisteessa,
minha mente ainda explorando a morte.yhä ajatukseni kuolemaa tutkien.

Atrás de mim, um galho de carvalho velho estala,Takanani vanhan tammen oksa narahtaa,
com o vento da noite pesando sua dor.yötuulen sylkiessä sen painoa surkeaa.
E ao sentir a aurora se aproximar,Ja päästä tuntien aamunkoitto kavahtaa
me assusta a morte do cristão enforcado.hirteen vedetyn kristityn kuolemaa.
O frio esperava sua fome,Kylmyys odotti nälkäänsä,
trazendo um momento de êxtase.saaden hetken hurmion.

A rigidez da carne humanaIhmislihan kuolonkankeus
trouxe prazer a ele,toi sen luokse nautinnon,
arrancando, trabalhandoriistäessään, raataessaan
a vida de dentro do homem...elämän ulos ihmisestä...
Roubando, estuprandoRyöstäessään, raiskatessaan
levou a chama, a esperança da vida.vei liekin, toivon elämästä.

Com o inverno vem esse novo frioTalven myötä tuon uuden kylmyyden
que odeia e persegue.joka vihaa ja vainoaa.
O frio herdado do Inferno,Kylmyys perinnöstä Helvetin,
que limpa e enfurece.joka raivaa ja raivoaa.
Das profundezas de um desprezo imenso,Suunnattoman inhon uumenista,
surge a Escuridão na crueldade.nousee Pimeys julmuuteen.
Ainda assim, eu esperava a chegada da manhãSilti odotin aamun saapumista
e cuspi em seus rostos.ja syljin heidän kasvoilleen.