Ikuisuuden Arvet

Cicatrizes da Eternidade

Ikuisuuden Arvet

Nas marcas, sangrentasHangessa jäljet veriset
se dissipam na floresta escura.metsään pimeään haihtuvat.
Como um possesso, sigo em frente,Kuin riivattu perään vaellan,
quando as cores do céu escurecem.kun taivaan värit tummuvat.

Nas sombras das árvores, vozes sofridas chamam,Puiden pimeydessä äänet kärsivät kutsuvat,
e me arremessam na neve com força.ja minut lumeen voimalla paiskaavat.

A escuridão cai sobre mimPimeys päälleni putoaa
e o medo toma minha mente.ja mieleni pelko valtaa.
Consigo resistirPystynkö vastustamaan
a essa força traiçoeira?tätä voimaa katalaa?

Mas quando o vento frio sopra,Mutta kun kylmä tuuli puhaltaa
sabendo que estou em casa.tiedän kotona olevan.
Acordo morto para o mundo,Kuolleena herään maailmaan,
na escuridão e no imenso.pimeään ja valtavaan.

Meu corpo esfriaRuumistni kylmenevää
na brancura da nevelumen valkeassa
observando com desprezo.halveksien tarkkailen.
E deixo minhas despedidas.Sekä jäähyväiset jätän.

Subo até as copas das árvoresPuiden latvoihin kohoan
e desapareço na eternidade.ja ikuisuuteen häviän.
As cicatrizes da eternidadeIkuisuuden arvet
queimando na minha alma como sal.sielussani suolana kirvelee.

Deslizo para a escuridão além das sepulturas,Livun hautojen taa pimeyteen,
donde milhares de almas se sufocamjossa tuhannet sielut pakahtuvat
na sua dor interminável.sammumattomaan suruunsa.
Uivando a dor das cicatrizes eternas,Ulvoen tuskaa ikiarpien,
sou prisioneiro das tristezas eternasvanki olen ikuisten surujen
nos arcos.holvien.