Muinaiset

Antigos

Muinaiset

Caminho de algo familiar leva os perdidos consigoPolku jostain tuttu vie eksyneet mukanaan
As árvores caídas na borda da floresta guiam os passosKaatuneet puut metsän reunaan askeleet johdattavat
Aqui ainda ecoa a canção dessas forças antigasTällä vielä kaikuu laulu niiden muinaisten voimien
Cujo choro reflete a noite sem estrelas já vistaJoiden kyyneleistä heijastuu lopun nähnyt tähdetön yö
Certamente as folhas no chão apodrecem lembrando algoVarmasti lehdet maassa mätänevät jotain muistavat
Talvez ouviram quando os arautos da destruição passaram por aquiEhkä kuulivat kun tuhon airuet tästä ohi ratsastivat
Longe da guerra e da fomeKaukana sodasta ja nälästä
Longe do mundo que pegou fogoKaukana maailmasta joka syttyi tuleen
Aqui devemos ficar, somos tão poucosOn tänne jäätävä, meitä on niin vähän
Confiando nos deuses, talvez por um momento ainda consigamosLuotettava jumaliin, ehkä hetken vielä selviämme
Teremos abrigo ao lado dos troncos, um cobertor de folhasSaamme yösijan viereltä kantojen, lehvistä peiton
É inútil temer a água correnteOn turha pelätä virtaavaa vettä
Não cai cinzas do céu aquiEi täällä taivaalta sada tuhkaa
Se você não se reconhece na escuridãoJos et tunne itseäsi pimeässä
Não sabe o que ouve no silêncioEt tiedä mitä kuulet hiljaisuudessa
Sabedorias antigas passam de boca em bocaSuusta suuhun kulkevat ikiaikaiset viisaudet
Palavras de anos antes de nascermosSanat vuosilta ennen syntymäämme
Tudo isso sabíamos, mas não entendíamosKaiken sen tiesimme vaan emme ymmärtäneet
Quando mil olhos nos observamKun tuhannet silmät meitä tuijottavat
Nossas cabeças se voltam para elesNiiden suuntaan kääntyvät päämme
Encontrem os antigos!Kohdatkaa muinaiset!
Antiga força que rasga as criações dos homensMuinainen mahti, joka repii luomukset ihmisten
E renasce novamenteJa syntyy itse uudelleen
Quando o céu se abre e molha a terraKun taivas aukenee ja kastelee maan
Cada árvore se enraiza na pedraJuurtuu kiveen puu jokainen
Assim caem as paredes das fortalezasNiin kaatuvat seinät linnoitusten
Como vidro se estilhaçam os muros da iraKuin lasi pirstoutuvat vihan muurit
Máquinas enferrujadas do tempo que se foiRuostuvat koneet ajan edestämme päättyneen
Ficam no fundo os navios esquecidosJäävät pohjaan laivat unohtuneet
E nossos rastros se lavam em águas purasJa jälkemme huuhtoutuvat puhtaaseen veteen
Em um instante, mil anos se apagamHetkessä pyyhkiytyvät vuodet tuhannet
Retornam à terra os escritos sagradosPalaavat maahan pyhät kirjoitukset
Encontrem os antigos!Kohdatkaa muinaiset!
Encontrem o novo mundo!Kohdatkaa uusi maailma!