Hel

Hel

Hel

Eternamente foi o reino dos malditos invernosIkuisesti on kirottujen talvieni valtakunta
nas tempestades do Norte. Em minhas terras nãoollut Pohjolan myrskyissä. Maillani ei
brilha o sol aquecendo, a noite é eternapaista aurinko lämmittäen, yö on ikuinen
com seu luar. Gelo como neve, espelho frio,kuutamoineen. Lumimainen jää, kylmä peili,
mais bonito não há. As encostas cobertas de neve,kauniimpaa ei olekaan. Lumen peittämät rinteet,
planícies e florestas... o que eu mais amolaakeat ja metsät... rakkainta
neste mundo.minulle.

Toda noite meus filhos cantam para mim os hinosJoka yö laulavat lapseni minulle kuun
do luar, uivando sua beleza. Meus olhoshymnejä, ulvovat sen kauneutta. Silmäni
repousam nas paisagens de inverno, minha almalepäävät talvimaisemissa, sieluni niissä
nelas caminha orgulhosa. Em Turins, meu reinoylväänä vaeltaa. Turinsissa valtakuntani
é conhecido como Hel. O mundo eterno,tunnetaan nimellä Hel. Lumen, jään ja
ancestral de neve, gelo e frio.pakkasen ikuinen, muinainen maailma.