Ei kauniimpaa

Nada Mais Belo

Ei kauniimpaa

Um homem quebrado sob seu próprio pesoIkeensä alle on murtunut mies
A dor já leva um pé pra covaMurhe toista jalkaa hautaan jo vie
Seu destino talvez já soubesseKohtalonsa kai ennalta ties
O caminho é longo e cheio de pedrasKovin on pitkä ja kivinen tie
Quando a noite desce como um véu sobre a terraYön harso päälle maan kun laskeutuu
Na escuridão se vê a luz e se estica em sua direçãoValon yössä näkee ja sitä kohti kurottuu

Nada mais belo que esse momento que se criaEi kauniimpaa hetkeä voi saada aikaan mikään muu
Do que a chama da esperança que brilha na escuridão da noiteKuin liekki toivon lepattaa yön pimeyteen
Ela conforta e ilumina o raio do novo amanhecerSe lohduttaa ja uuden aamunkoiton säteen kirkastaa
A noite se vai e a dor se dissipaYö väistyy pois ja tuska hälvenee
Só a saudade permaneceVain kaipaus jäljelle jää

De sua desesperança surge um homem velho e cansadoEpätoivonsa suosta nousee vanha ja väsynyt mies
O sol da manhã dá forças, a escuridão se despedaçaAamuaurinko voimia antaa katkennut on pimeyden ies
À beira do campo, ele observa a vida com espantoPellon laidalla seisoo ihmetellen elämää
Levanta o olhar pro céu e entoa um hino de gratidãoKatseen taivaalle nostaa ja kiitosvirren virittää

Nada mais belo que esse momento que se criaEi kauniimpaa hetkeä voi saada aikaan mikään muu
Do que a chama da esperança que brilha na escuridão da noiteKuin liekki toivon lepattaa yön pimeyteen
Ela conforta e ilumina o raio do novo amanhecerSe lohduttaa ja uuden aamunkoiton säteen kirkastaa
A noite se vai e a dor se dissipaYö väistyy pois ja tuska hälvenee
Só a saudade permaneceVain kaipaus jäljelle jää