Muinaisuuden Mustan Yössä

Na Noite da Antiguidade

Muinaisuuden Mustan Yössä

Na noite da antiguidade,Muinaisuuden mustan yössä,
No início da era do Norte,Pohjolan ajan alussa,
Suas ondas no vasto marAaltosi ulappa aava
Sobre a grande terra da Finlândia.Yli suuren suomenmaan
Na cintura das brumas salgadasSuolaisten sumujen vyössä
Rolavam ondas sombrias só.Vyöryi synkät aallot vaan
Na noite da antiguidade...Muinaisuuden mustan yössä...

Apertando, balançando,Sylitellen, sylkytellen,
Através dos tempos abraçandoHalki aikojen halaten
Gelos dos frios picos,Jäitä hyisten huippuvuorten,
Cabeças das jangadas cobertas de neve.Päitä lauttojen lumisten.
As ondas seguiam os caminhos do vento,Aallot kulki tuulten teitä,
O sol traçava o caminho do tempo,Aurinko ajan latua,
Na noite da antiguidade...Muinaisuuden mustan yössä...

Silenciosamente deslizou os dias longos,Hiljaa hiihti päivät pitkät,
Silenciosamente rastejou as longas noites.Hiljaa hiipi pitkät yöt
O dia tecia os trabalhos das luas,Päivä kutoi kuiden työt,
Na noite os séculos marchavam.Yössä vuossadat samosi.
Mas quando uma vez o arco do diaVaan kun kerran päivän kaari
Novamente se ergueu no céu,Taasen taivolle kohosi,
A terra havia emergido do mar,Maa oli merestä noussut,
Das águas, a terra se formou,Veestä manner maatununna,

Para o vasto mar, uma ilha estranha,Ulapalle outo saari,
Para as ondas, um promontório sem nome.Aalloille nimetön niemi.
Quem semeia a terra,Kenpä maata kylvämähän,
Quem faz brotar as sementes?Toukoja tihittämähän?