Taakka

Fardo

Taakka

Repun tá cheio de pedras,Repun täyttää lohkareilla,
refletindo sobre cada cantomietteillään joka ainoan loukon
com as mãos de um homemmiehen kouran kokoisilla
carregando filhos da tristezalehtolapsilla alakulon
um pedaço amargo de cada vezkatkeran kappaleen kerraallaan
ele vai juntandohän keräilee
e consegue encaixar todosja jokaisen mukaan saa mahtumaan
mal pergunta por conselhostuskin neuvoja kyselee

Carrega a dor nas costas,Selän päälle nostaa murheen,
com o frio na pelekylmän kajon kulmilleen
pega a raiva na cintura,vihan ottaa vyötäisilleen,
no compasso da marchamarssitahdin taivallukseen
já levou sua mágoa a passearkäynyt on kaunaansa kuljettamaan
e nunca solta o que é seuja omastaan ei irti päästä
jamaismilloinkaan

Em suas memóriasMuistoissaan
há muitas imagenson mielikuvaa monta
de uma culpa insensata,silmitöntä syyllisyyttä,
uma mágoa sem fundopahaa mieltä pohjatonta
de uma amizade traídapetettyä ystävyyttä
para onde quer que elas o levem,minne ikinä ne kantaakaan,
e ele não desiste de seus tesouroshän luovuta ei aarteitaan
carrega o fardo nos ombrostaakkaa kantaa harteillaan
como se fosse seu amorkuin rakkaintaan

Ao morrerKuollessaan
deixa o peso para seus filhoskuorman jättää hän lapsilleen
que terão que carregarsaavat kolmanteen ja neljänteen
até a terceira e quartasukupolveen taakan kantaakseen
geração, a roda da vingançakoston kierrettä saa kuljettaa,
eles vão carregar o fardo,kuormasta uskonsa ammentaa
eles não desistem de seus tesouroshe eivät luovuta aarteitaan
carregam o peso nos ombrostaakkaa kantavat harteillaan
como se fosse seu amorkuin rakkaintaan