Karmiini juhlasali

Salão Carmesim

Karmiini juhlasali

Brilho traz nove sóis, quando os sapatos são de vernizHohto tuo yhdeksän auringon, kun kengät on lakerinahkaa
Fecho a camisa de algodão brancoKiinni napitan paidan lumivalkoisen
Quando as prensas soam como lâminas, não corro, não me apressoKun prässit sirkkelin terinä soi, ei ryntäillä päätä ei pahkaa
Com a ajuda da cera brilhante, modela meu cabeloAvulla kiiltävän vahan hiukseni muotoilen

No espelho me encaro e aliso a calça, listradaPeilissä seisojaa tuijotan ja suoristan liitua, raitaa
De algum lugar, uma mão fria pousa no meu ombroJostain laskee kämmen kylmä olallein
Sei que aqui não, não seguimos um caminho estreitoTiedän seurassa tässäpä ei, ei kuljeta polkua kaitaa
Tiro da blusa uma prata lisa para os lábiosLitteän hopean kaivan povesta huulillein

No meio da plateia vejo amigos, amigos de verdadeYleisön seassa ystävät nään, ystävät todellakin
As paredes sorriem do salão carmesimHymyilevät seinät salin karmiinin
Fico sob os holofotes, nas luzes que queimamParrasvalojen loisteeseen jään, keiloihin liekehtiviin
As chamas com certeza se juntam às pessoas da noiteLiekit kyllä liittyy illan ihmisiin

As notas do céu azul tocam, trazem consolo a algunsTaivaan sinisen sävelet soi, toisille lohtua kantaa
Eu abro a partitura novamente, em vermelhoMinä nuotin avaan jälleen punaisen

E no meio da plateia vejo amigos, amigos de verdadeJa yleisön seassa ystävät nään, ystävät todellakin
As paredes sorriem do salão carmesimHymyilevät seinät salin karmiinin
Fico sob os holofotes, nas luzes que queimamParrasvalojen loisteeseen jään, keiloihin liekehtiviin
As chamas com certeza se juntam às pessoas da noiteLiekit kyllä liittyy illan ihmisiin

A orquestra dá o sinal de partidaOrkesteri lähtömerkin antaa
A abertura soa familiarAlkusoitto on tutun kuuloinen
O suporte de partituras é feito de ferro pesadoNuottiteline valettu painavaan rautaan
Eu sei a quem me curvar...Minä tiedän kelle kumartaa...