Haudalla

Caminho da Morte

Haudalla

A chicotada do destino fere, a vara golpeiaAskeesin ruoska pieksee, piiska sivaltaa
O homem chora a dor que ele mesmo causouIhminen itkee tuskaa itse itsellensä tuottamaa
E ri enquanto enfia a faca na própria feridaja nauraa ja kääntää veistä haavassaan
E adora um objetivo que está fora de sija palvoo päämäärää itsestä irrallaan

A obsessão atormenta quem carrega o presente,Mielitauti riivaa lahjan kantajaa,
Quando a serpente leva a criança, tirando-a do Édenkun käärme lapsen, elämien pois Eedenistä johdattaa
Para o corpo humano, traz luz e libertaKuoreen ihmisen luo, valon tuo ja vapahtaa
Incendeia a alma e a preenche com seu saberLihaan sielun sytyttää ja täyttää tiedollaan

A habilidade exige que se busquem interpretaçõesKyky vaatii päästä tulkintoja tutkimaan
E encontrar significado, ver, fazer ressoarja merkityksen löytää, nähdä, saada sointumaan
A luz não permite que se vire o rosto para o lado,Valolta ei suojaan salli kääntää kasvojaan,
Quando o tempo finalmente revela a verdadeira harmoniakun aika viimein aidon harmonian paljastaa

Senti tristeza ao chegar ao seu túmuloTunsinko surua, kun saavuin hänen haudalleen
E lembrei que sua morte começou em minhas mãos?ja muistin kuolemansa käsistäni alkaneen?
Senti pena ao olhar para seu rostoTunsinko sääliä, kun katsoin hänen kasvoilleen
Fruto desperdiçado, vi minha semente murcha?haaskattua hedelmää, näin siemeneni kuivuneen?
Senti até raiva ao fumar em seu túmulo?Tunsinko vihaakaan, kun savuin hänen haudalleen?
Senti alegria ao olhar para seu rosto?Tunsinko riemua, kun katsoin hänen kasvoilleen?
Como se sorrindo, apenas vigiasse seu cadáverIkään kuin hymyillen vain valvoin raatoaan
E sentisse um preenchimento sem alma, uma morte serena...ja tunsin sielutonta täyttymystä, seesteistä kuolemaa...