Muisto

Lembrança

Muisto

Grito, preenchido pela dorHuudon, tuskan täyttämän
O ar finalmente corta o açoilman lopulta terä halkoo
O silêncio eternoainaista hiljaisuutta
Novamente jura em vãojälleen turhaan vannoo

Nesse pequeno momento tudo se quebraSiihen pieneen hetkeen kaikki murtuu
No fim da separação entre a escuridão e a luzeron loppuun pimeän ja valon

Nos braços da escuridão densaSyliin tihenevän pimeyden
Deita o sangue de quem amalaskee rakkaansa veren
Percebo o solo firmeHuomaan roudan lujan
Mas nunca poderia partirvaan ei silti koskaan voisi lähteä

Nesse pequeno momento tudo se quebraSiihen pieneen hetkeen kaikki murtuu
No conflito entre a tristeza e a raivaristiriitaan murheen ja vihan

Contra a terra duraVasten kovaa maata
Chora a semente da morteitkee hetken kuolon siemen
Até que finalmente caminha para a sombraKunnes varjoon viimein kulkee
Mas nunca poderia partirmuttei koskaan voisi lähteä

Para onde poderia fugirMinne paeta edes voisi
Sempre apenas o medo conhecia o caminhoaina vain pelko tien tunsi
E tudo que empurra para frenteJa kaikki, mikä eteenpäin ajaa
Aprofunda ainda mais a menteyhä syvempään mielen valaa

O pensamento da eternidade deslizaIäisyden ajatus lipuu
Através da alegria, através da tristezaLäpi ilon, läpi surun
Nos olhos congelados, açoitados pela vidaHallan huurtamien, elon piiskaamien
A chama se apagasilmien liekki hiipuu

No fluxo do rio, na noite eternaJoen virtaan, ikuiseen iltaan
Tudo finalmente afundakaikki lopulta vajoaa
Na superfície turbulenta, na paz da tristezaVellovaan pintaan, surun rauhaan
Desaparecekatoaa