Väistö

Kapeiksi käyneet on
kasvot jotka mä tunsin
Kuihtuneet kuin ilma
vieläkään tiedä syytä

Useat päivät on olleet
hiukan helpompia kuin eiliset
Tiettyyn rajaan asti pidin siitä
kun en huomannut mistä se kertoo

Päivääkään ei muuta kuin
vapaaehtoista sokeutta

Taistelun jälkiä on
vaikeaa piilottaa
Mut toisaalta niistähän voi
olla niin ylpee

Paljonko oikeastaan
haluaa muistaa
Vain virheestä oppiakseen
jota ei tunnusta

Vastaukset vääriin kysymyksiin
tilanteen tähden vain sumua nähden

Eilisestä on ikuisuus mut
huomiseen on tuplasti
Tämänkin hetken viisaus
muuttuu painolastiksi
Hauraampi kuin heijastus
valintojen oikeutus

Murtunut mielesi on
enkä nää mitenkään
sitä karttana päämäärään
Minä en vain usko

että sun on hyvä näin
muttei saa monikaan
sitä koskaan tietää
sille ei oo paikkaa

Kauneus tekee kyyniseksi mutta
vastakohdasta ei edes puhua auta

Eilisestä on ikuisuus mut
huomiseen on tuplasti
Tämänkin hetken viisaus
muutuu painolastiksi
Hauraampi kuin heijastus
valintojen oikeutus

Uskoin
kuolemaan joka ei
jostain syystä tullutkaan
odotin
valmiiksi vaikken laittautunutkaan
pelkäsin
vaikka se on niistä kaikista
turhinta
jotka on syvälle viety

Kätteni työn tunnistan
ja elän siitä uusintaa
Uskomatta lausettakaan
kirjoitettu tarinaa
Tarkoitus kai lunastaa
kuvalle jatkoaikaa

Eilisestä on ikuisuus
mut huomiseen on tuplasti
Tämänkin hetken viisaus
muutuu painolastiksi
Hauraampi kuin heijastus
valintojen oikeutus