Arkunnaula

Maailma on kuoleman odotushuone
ja nimeäni
odotan sen penkillä kylmällä

Takaa verhojen katselen kuinka te
sotkette maailmaani
sille sotkulle vain nauretaan ylhäällä

Tämä maa on tyhjyyttä täynnä
täynnä kuolon ääniä
ankara tuuli taivaalta raivaa
esiin kylmiä tähtiä
viimeistä arkunnaulaa
juuri äsken naulattiin
ja lapsikuoro haudalla laulaa:
"Olkoon sitten niin"

Te olette niin pirun nuoria
teitä vain naurattaa
viihdytte, vaikka maailma on pielessä

Minä käyn neljättäkymmentä ja
arkku on jo ostettuna
ja hautapaikka aivan kirkon vieressä

Ja minä luovutan
luovutan
luovutan ja jään
viimein lepäämään
lepäämään
arkkuun viileään