Tuonelan Koivut

Os Bétulas de Tuonela

Tuonelan Koivut

Perco este caminho na solidãoHukun tämän tien tyhjyyteen
no meio de prédios altoskeskelle korkeiden talojen
que se erguem até o céujotka kohoavat taivaisiin
como lares das imagens divinaskoteina Jumalan kuvien

que beberam da fonte da juventudejotka joivat nuoruuden lähteestä
que construíram a felicidadejotka rakensivat onnelan
mas não encontraram o ser humano lámut eivät löytäneet ihmistä sieltä
encontraram uma longa e dolorosa mortelöysivät pitkän, piinallisen kuoleman

Rola uma lágrima, rola outra, rolaVierii kyynel, vierii toinen, vierii
água dos olhos após a águasilmistä vesi veden jälkeen
dos peitos para as saias, das saiasrinnoilta helmoille, helmoilta
para o rio e do rio para o lagojoeksi ja joesta järveen
lago profundo como a mais sombria tristezajärvi syvä kuin synkin suru on
preto como o céu noturno escuromusta kuin yötaivas pimeä
As bétulas de Tuonela, sem folhasTuonelan koivut, lehdettömät
sussurram nossos dois nomeskuiskivat meidän kahden nimeä

Caminho por uma paisagem desconhecidaTuntematonta maisemaa kuljen
faço a viagem esperandoteen matkaa toivoen
cansado, fico para descansarväsyneenä jään lepäämään
na sombra das bétulas de Tuonelakatveeseen Tuonelan koivujen

Você diria algo, faria algoSanoisit jotain, tekisit jotain
para que eu pudesse acordarjotta herätä saisin
para que das estradas de Tuonela, de seus camposjotta Tuonen teiltä, sen vainioilta
eu pudesse recuperar minha vidasaisin elämäni takaisin