Käärmeenkantaja

Sun rintojasi minä muistan kun täysikuu käy radalleen
Kuin ikävä on pitkä tie joka pyörän alla ulisee
Reppu täynnä on lahjoja jotka mä tuoda lupasin
Tuon kutistetun pygmin pään pääskynpesän sekä hanurin

Mä usein öisin olen katsellut taivaan käärmeenkantajaa
Se kanssa Herkuleksen taivaltaa tähtikäärme olallaan
Onko silläkin kaipaus naisensa viereen nukkumaan
Ja onko silläkin tää muistojen huimaus joka pakottaa

Oi käärmeenkantajaa
Pitkä on pölyinen tie
Ai miestä matkallaan
Naiseni luokse se vie
Oi käärmeenkantajaa
Luonasi onneni lie
Ai miestä matkallaan

Mä nähnyt olen monenlaista mun matkoillani usko vaan
Ja unohtunut viikkokausiksi turhuuteen ja hualaan
Mut mä vannon paan pantiksi pään kautta miehen kunnian
Sua kohti rouvani oon kulkenut lailla käärmeenkantajan