Runoilija

Kun tulin tänään mä töistä kotiin
Sä kuuntelit radiota
Siellä vanha kunnon Juice lauloi
Elämä on kuolemista

Kyynelsilmin ja juovuksissa
Sä käännyit minua päin
Ja keskeltä savun ja pullojen
Sä lausuit mulle
Sä lausuit mulle näin:
Minä en ole syntynyt kuolemaan
Vaikka hautaani synnyinkin
Sitä kättä en rupee mä nuolemaan
Joka hakkaa mut kuitenkin
Minä elän
Minä elän
Ja kierrän tätä palloa
Kuin tää kynä taskussa kiertäisi
Aleksis Kiven
Muotoista kalloa

Ei älä koskaan ota runoilijaa
Luoksesi asumaan
Se ryyppää rähjää ja rellestää
Ja kaataa kaljaa sun kitaraan
Ei älä koskaan ota runoilijaa
Luoksesi asumaan
Se salaa surujaan kantaa
Ja niitä nurkkiisi piilottaa

Viime yönä mä äkkiä heräsin
Pieneen ääneen tai liikkeeseen
Kun sä seisoit sänkyni vierellä
Silmät oudosti kiiltäen
Olen nähnyt, sinä sanoit
Sukellusveneen taivaalla
Ja sen veneen tornissa kalusi
Palava joutsen
Kuparikolikkoa

Ja se on ainoa vuokra jonka
Runoilijalta saa