Tsunami

Haaskoja ja lokkeja, ihmishaaksirikkoja
Sumu rantaviivalla siivilöi freoniaaltoja
Mantereet kai liikahtivat, meri metrejä vajosi
Suuri sininen vetäytyi jattiläisaalloksi

Ekokatastrofi
Humaani tsunami
Evoluution sykli
Edessä epilogi

Vesi vetäytyy, vesi vetäytyy, aika paeta, lähtölaukaus
Vesi vetäytyy, vesi vetäytyy,
varmin keino päästä hengestään on jäädä rannalle makaamaan

Neljä päivää, juoksu ylämäkeen jalkuu, on korkealle ehdittävä
Kolme päivää, liike lihakset rikkoo, veri happona kuohuu
Kaksi yötä matkaa on, rajat ja raajat on auki, ei passeja tarvita, sillä
lentokentän päähän pääsi puolet
Loput on kuolleet

Kramppaavilla jaloilla raavittiin kalkkiviivoja
Ei ollut enää tunteita, vain kooma ja amok-juoksua
Rannekello, pulssimittari, rakennekynnet, vahvin voittaa
Merkkikengät tahmeina kynsien haljettua

Tien vasempaan laitaan köyristyivat nuo, jotka uskossaan katseensa ylös luo
Taikauskon, kiihkoilun ja vainon sain jättää taakseni, kun toisen laidan hain

Oikealla ylpeät laulaen hoki: "Sankari kuollessaan on paras toki"
Marssivat ankat jonossa vesirajaan
Me muut, me muut juoksimme keskeltä ja lujaa

Kuolemasta kuolemaan antibiootit estivät yhä uudestaan
Haluan levätä, en juosta enää, kliimaksien intervallit jättää
Vedän happea ja ehkä jaksan metrin
Juhlistaisin lepoa, kuolemaa, ei, ei, haluan sittenkin taistella kilpailussa täällä
Hukkuvan planeetan pinnan yllä

"Edessä lauma lentokoneita
viimeisellä suoralla
Lennän joukon kärjessä länteen
Allamme vesi halkoo maan,
jää murskautuu,
rajat huuhtoutuvat
Kalliot luisuvat mereen, muta puhdistaa rannat kellujista
Höyry polttaa vuorten eläimet
Loppuräjähdys"